Terveisiä messuilta

Eilen sitten kävimme sisareni kanssa Tampereen kädentaidot messuilla. Messumatka oli taas kerran kirottu. Kaksi vuotta sitten kun menimme ensimmäistä kertaa, menimme junalla, vaan takaisin palasimme taksilla VR:n junasotkujen vuoksi kolme tuntia myöemmin kuin piti. Viimevuonna menimme omalla autolla, meillä oli nuo pienimmät lapset mukana. Auton jouduimme silloin jättämään aivan paikoitusalueen toiseen päähän, josta sitä kävelymatkaa riittää, no eihän se kävely nyt mitään, mutta se on inhottavaa kahlata nilkkojaan myöden vedessä marraskuussa. Tällä kertaa sitten jo Ulvilassa, kun matkaa oli taitettu 10km prakasi linja-auto. Joko autosta ei saanut vaihdetta päälle tai sitten ei saanut vaihdettua pienemmälle. Vaihteen vaihto tapahtui sitten linja-auton pysäyttämisellä, sammuttamisella, 10sek odottamisella, sitten taas matkaan ja taas kohta sama uudelleen. Pakko myöntää 'linja-autossa on myös tunnelmaa'. Mutta pääsimme kuitenkin perille, tunnin alkuperäisetä matkasuunnitelmasta kuitenkin myöhässä. Linja-automme muuten lähti heti remonttiin.
Messuilla kuten tavallista oli väkeä, huh, löysin kyllä joitain helmiä. Ullalta hopeisia lukkoja ja helmiä, omakorusta jotain myös. Sitten on tämä Geoart se svenssonien kauppa, jota viimevuonna katselimme, jotta on kyllä hurjat hinnat. Tänä vuonna hurjat hinnat siis saivat selityksen, hinnat olivatkin kruunuina, eli suhteellisen edullinen kauppa sittenkin. Sieltä tarttui muakaan fluoriittia ja valkoinen makeanvedenhelminauha, joka on täydellinen. Suomen jalokivituotteelta tarttui mukaan ruusukvartsia sekä makeanvedenhelminauha. Omakorusta löysin muutaman cloisonnehelmen sekä akaatti lehtiä, ja kullattuja ja hopeoituja korun osia. Ja tosiaan Ullalta sitten hopeisia lukkoja ja helmiä sekä korunosia.
Lapsille löytyi sitten A-hallin puolelta tuliaisiksi ihanat ponchot. Muuten tuo A-hallin kiertely jäi tyngäksi, väenpaljous oli aivan valtaisa. C-hallissa oli hieman väljempää.
Tuttujakin nähtiin tuolta helmetti-foorumin puolelta.
Ensivuonna pitää varmaan ottaa uusiksi taas, vaikkakin vannoin jo etten ikinä enää lähde, kun matkat ovat aina vastoinkäymisiä täynnä. Takaisin tullessa bussi toimi Mouhijärvelle asti ja sitten alkoi taas pysäily ja vaihtaminen ja pysäily, mutta pääsimme kuitenkin kotiin.