Kyllä näin on päässyt käymään, eilen miltei pureksin kynsiäni kun Satuhelmen tilaus ei tullutkaan vaikka kaiken järjen mukaan olisi *hui*. Tänään postilaatikossa suorastaan säteili kirjekuori jossa oli muunmuassa villipitsiakaatteja, jotka kyllä pahasti keikuttavat pietersiittien valta-asemaa tämänhetkisenä lempikivenäni.
Villipitsiakaatti tabletteja 20mm, harjattu iso balin hopeasydän ja pieniä balin kukkia välihelminä, niistä muodostui tällainen rannekoru. Tämä on minun, minun.... MUN!!
Kuvausrekvisiittana toimivat isännän harrastuksen, eli metsästyksen, jäänteet. Kauniit sulat ovat sinisorsan sulkia.
Jostain pitää hankkia hieman isompi lukko... hmmm...
'Ai äm in laav'
5.10.2007
klo 18.46
Tunnisteet: Rannekorut
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
No kyllä onkin kaunista kiveä ja ihana koru :-)
Kopsis! Tään on niin makee!
Ihana todellakin! :)
Kaunis koru!
Kiitos :)
Nämä villipitsiakaatit ovat kyllä kauniita, olen kyllä aivan lääpälläni ;)
Oi mikä herkku koru ja siinä mielettömän herkullisen näköiset kivet!!! Wau!
Oih- kertakaikkisen upea!
.. oho.. huikaisevan upea!!! .. sinulla on aina silmää löytää upeat kivet!
Kiitos Patina, Satu-Marja ja Helmiliina. Katselin juuri Pietersiittejä tuolla ja laitoin takaisin laatikkoon :O neliön malliset villipitsit kyllä kuiskuttelivat viekoittelevasti, hmmmm....
Lähetä kommentti